Väliaikakatsaus somettomuuteen ja viinattomuuteen

35 päivää ilman Facebookia, 81 päivää ilman alkoholia. Mitä on tapahtunut?

• Olo on seesteisempi, huomattavasti seesteisempi. En koe jääneeni mistään elintärkeästä paitsi.
• Olen yhä suunnilleen kartalla siitä, mitä maailmalla tapahtuu - nyt tosin luen uutisia ennen kaikkea omista lähtökohdistani, en ainoastaan muiden vinkkailun ja linkkailun mukaan news feedistä.
• Olen saanut aikaiseksi paljon, paljon enemmän asioita kuin ennen.
• Olen nukkunut paljon, paljon enemmän kuin ennen. Ja olen toisaalta herännyt paljon, paljon aikaisemmin, siis itsestään viimeistään kello 8.

• Olen joogannut, alkanut taas käymään salilla (mun ihana pikkuveljeni teki mulle ikioman ohjelman <3), ja lenkkeillyt pitkiä sunnuntailenkkejä.
• Olen huomannut olevani kekseliäämpi ja luovempi kuin aiemmin. Olen organisoinut pulkkakilpailuja ja diy-projekteja.
• Olen oppinut itsestäni taas paljon. Siis paljon sellaisia asioita, että ahaa, mä oonkin tällainen vaikka oon luullut, että oon hyvinkin sellainen. Se on omituista, koska olen kuvitellut tuntevani itseni jo melko hyvin.

• Olen syönyt hyvin, paremmin kuin pitkään aikaan: mulla on ollut aikaa ja innostusta laittaa ruokaa ja toisaalta myös varaa käydä ulkona syömässä. En ole tilannut pizzaa (paitsi omg kuulin, että Ravintola Sannasta saa pizzaa vegaanisella juustolla!!!) enkä käynyt herranvuosiin Hesburgerissa.
• Sen sijaan olen testaillut Tampereen Fafa'sin tarjontaa ja ravinnut itseäni iki-ihanan Zeytuunin luomuksilla. Menkää niihin, kaikki tyypit! Voin tulla mukaan!

• Olen kokeillut uusia juttuja: avantouintia esimerkiksi. Muita esimerkkejä en itseasiassa keksikään. Kokeilisin, jos keksisin. Avantouinti oli btw ihan parasta.
• Olen lukenut enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen yhteensä. Jos siis pääsykokeisiin valmistautumista ei lasketa.
• Laiskottelu on tuntunut oikeutetummalta. En tiedä miksi, en osaa selittää. 

• Olen muutaman kerran harmitellut sitä, etten voi tarkistaa helposti kuka jokin henkilö on - ja tätä kautta olen saanut huomata, että on oletusarvo olla Facebookissa stalkattavana.
• Olen itse pitänyt vähemmän yhteyttä ihmisiin. Toisaalta mulla on ollut niin kiire koulun kanssa, että se on jo omalta osaltaan estänyt liiemmät treffailut, toisaalta raskas talvi tunnemyrskyineen ei ole myöskään edistänyt mun sosialisoitumista. Ja toisaalta on tehnyt myös ihan hyvää vähän hengähtää, koska olen aina ollut aktiivinen yhteydenpitäjä hirveän moneen suuntaan.
• Saan ehkä aavistuksen vähemmän yhteydenottoja ihmisiltä, mutta toisaalta puhelimen piipatessa tiedän viestin lähettäjän todella ajatelleen minua, kun en ole ollut vain listoilla roikkuva vihreä pallo. 

Kokonaisuudessaan tää on siis ollut äärimmäisen positiivinen kokemus, ja jättää kyllä jälkensä varmasti myös aikaan jälkeen ihmiskokeen. Toivon, ettei some tule enää missään vaiheessa olemaan niin iso osa mun arkea - samoin toivon kyllä myös alkoholin kohdalla. Less is more, kerrankin.